sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Hawaii honeymoon osa 2: Maui

Kolmen Honolulussa vietetyn yön jälkeen lensimme Mauin saarelle, ja suuntasimme sen länsirannikolle, Kihei -nimiselle alueelle. Olimme vuokraneet auton etukäteen Kilroyn kautta, mikä osoittautui toimivaksi systeemiksi, kun ensin oltiin itse aikamme yritetty ymmärtää kaikkien vakuutusten ja muiden maksujen päälle... Ja hintakaan ei loppujen lopuksi vaikuttanut juuri korkeammalta, kuin mitä se olisi ollut täysin itse varatessa. Eikä autossakaan ollut valittamista, joskin meille oltiin ensin varattu joku pikkuinen tötterö, johon ei olisi mahtunut edes laukkuja (tai vaihtoehtoisesti kyseessä oli The Kusetus), ja jouduimme maksamaan vähän lisää jotta saimme vähän tilavamman kauppakassin;

1


Olimme varanneet kuudeksi yöksi huoneiston Kamaole sands -nimisestä resortista. Kaikki resortin huoneistot ovat erilaisia ja niillä on omat omistajansa. Meidän huoneistomme oli tilava kaksio, ja sijaitsi yhden kerrostalokompleksin toisessa kerroksessa. Kämppä oli perussiisti, ruokaa sai tehtyä ja pyykit pestyä. Jonkin sortin ilmastointi oli olevinaan olemassa, mutta ei se kyllä ainakaan viilentänyt... Makuuhuone tuoksui melko tunkkaiselta, mutta vielä ei oltu liian kermaperseitä etteikö olisi tämmöinen "budjettimajoitus" (heittomerkit siksi, että vaikka huoneisto oli Havaijimittakaavassa halpa, niin kyllä se silti useamman saturaisen maksoi) kelvannut.

2a1

2a2

2m

Ruoanlaitosta ja kaupoista puheenollen, Havaijilla on ihan saatanan kallista. Tiedettiin toki etukäteenkin, että kallista tulee olemaan, mutta silti tuli yllätyksenä, että joku metwurstipaketti maksaa kaupassa kolminkertaisesti sen minkä Suomessa. Jotenkin olin olettanut, että ulkona syöminen on se mikä maksaa enemmän, mutta loppuunsa ravintoloiden hinnat olivat vain hitusen kalliimpia kuin kotimaassa (me ei tosin käyty missään paremmissa paikoissa). Aika paljon tuli siis kokkailtua paistettua riisiä, nuudeleita, munia, paahtoleipää, mysliä ja jogurttia. Kaksi edullista asiaa sentään oli: bensa ja Ben&Jerrys.


Ensimmäisenä iltana ei paljon muuta ehditty, kuin käydä katsastamassa tien toisella puolella oleva ranta (Kamaole beach park). Seuraavana aamuna kävimme kuuntelemassa resortin altaalla pidettävän esittelyn Mauin aktiviteeteista, ja varasimmekin välittäjän kautta loppuviikolle snorklausretken Molokini –kraaterille, ja maanantaille Luau -illallisen. Näissä olimme suunnitelleet käyvämme jo alunperinkin, ja hinta ei vaikuttanut sen korkeammalta, kuin se olisi ollut itse varattuna. Tämän jälkeen kävimme vuokraamassa snorklausvälineet Snorkel Bob’sta (Jossa myyjä paitsi onnitteli meitä häämatkalaisia, myös ”ystävällisesti” uteli perheenlisäyksestä. Erh….) ja ajelimme läheiselle rannalle niitä testaamaan.

DSCN0071

DSCN0126

Uimishommat kannattaa Mauilla kuulemma (ja myös meidän kokemuksen mukaan) hoitaa heti aamupäivällä, sillä iltapäivällä pasaatituulet(?) tekevät paikoin hyvin voimakkaankin aallokon. Vaikka aallot eivät olleet vielä kummoiset, niin hitto että oli vaikeaa laittaa vedessä räpylöitä jalkaan! Kaaduin pari kertaa rähmälleni, ja taitoin kynteni ihan saatanan kipeästi. Snorklauskokeilun jälkeen ajelimme katsomaan vielä Big beachia, ja siellä oli jo aika julma aallokko! Rantavahti piti vähän väliä megafooniin pitkiä puheita siitä, miten veteen ei kannattaisi mennä, koska siellä murtaa jatkuvasti joku niskansa. Ja miten ”on todella pelottava tunne, kun ei tunne enää koskaan jalkojaan eikä koskaan enää kävele”. Aika dramaattista.


Bigbeachb

Bigbeach

Illemmalla ajelimme vielä historialliseen Lahaina -pikkukaupunkiin kiertelemään.

Lahaina14

Lahaina8

Lahaina7

Lahaina2

Lahaina3


Yksi Mauille matkaavien must do on Road to Hana –road trip. Kyseessä on saaren itäpuolella sijaitseva reilu 80 km pitkä tie, joka kiemurtelee suurimmaksi osaksi sademetsässä, ja on täynnä nähtävyyksiä. Hana highwayta on kehuttu yhdeksi maailman kauneimmista teistä, eikä suotta. Me lähdimme ajelemaan kohti Hanaa lauantaiaamuna seitsemän aikaan. Oppaanamme toimi tabletille ladattu Gypsy guide -appi, joka osoittautui kullanarvoiseksi! Ensinnäkin se kertoo GPS-paikannuksen avulla, milloin olet jonkin nähtävyyden kohdalla. Paikkojen ohi ajaa helposti jos ei tiedä missä ne ovat, ja Hana highwaylla ei käännytä takaisin (tie on paikoin niin kapea, ettei kaksi autoa mahdu edes ohittamaan toisiaan). Toisinnakin, en missään yhteydessä koko matkan aikana oppinut Havaijin historiasta niin paljon, kuin Gypsy guidea kuunnellessa. Tämä johtuu osin siitä, että lyhyen Oahulla oleskelun aikana emme käyneet Polynesian kultuurikeskuksessa, mutta myös siitä, että Havaiji on hyvin amerikkalaistunut. Missään vaiheessa ei päässyt unohtumaat, että ollaan jenkeissä.

hana

hana7

Vaikka turisteja aina pelotellaan liikenteestä ja teiden kunnosta, ajamista ei kannata kuitenkaan pelätä, sillä jos olet ajanut Suomessa, pärjäät myös Havaijilla. Mutta sitten siihen Road to Hanaan, tämä teksti venyy jo muutenkin niin pitkäksi, joten tyydyn nyt vain luetteloimaan paikat joissa pysähdyimme:

1. Ho'okipa lookout
Aallokkoinen Mauin pohjoisranta, surffarien suosiossa.

hana2


2. Rainbow-eukalyptuksia tienvarressa
Kiinnittäkää huomiota runkojen väritykseen.


hana5


3. Garden of Eden Arboretum
Täällä pysähdyimme syömään eväitä. Puutarhaan on sisäänpääsymaksu, en muista paljon, mutta olisiko ollut joku 20 dollaria per auto?

hana8c

hana8l

hana8g

hana8i


4. Ke'anae peninsula
Kivinen ranta, vanha kirkko. Tuoretta banana breadia myytiin tienvarresta, se oli herkullista! 

hana9a

hana9c


5. Upper Waikani falls, aka "Three bears"
Nämä vesiputoukset näkyvät tielle kaueampaa ja niille ei vie varsinaista polkua, mutta saimme auton parkkiin ja päätimme rypeä lähemmäs katsomaan pitkin mutaista, kivikkoista sademetsäpöpelikkörinnettä. Kannatti, tosin ei tätä ehkä kellekään viitsi varsinaisesti suositella :D

hana10i


6. Pua'akaa State Wayside Park
Lounastauon paikka. Vessat, picnicpöytiä ja vesiputousallas, johon pääsi uimaan! Ihan ehdoton havaijiklisee! Vesi oli suunnilleen yhtä kylmää kuin suurehkossa suomalaisessa järvessä kesällä. Myöhemmin opimme, että näissä trooppisissa makeissa vesissä ei kannattaisi välttämättä uida, koska sieltä voi saada esimerkiksi leptospiroosin


hana11b

7. Wai'anapanapa State Park
Suuri puisto jossa pari laavahiekkaista rantaa, pieni luola, kiveä, tyrskyjä ja uskomaton värimaailma. Täällä on ilmeisesti jossain myös suurempi makeanvedenluola, mutta sinne (oletettavasti) vievä polku oli suljettu. Illalla googlailin, että luolaan oli aiemmin samana vuonna hukkunut joku. Tämä ehkä selittää, miksei sinne enää päässyt?

hana12aWaianapanapa


hana12k


Waianapanapasta lähtiessämme oli jo iltapäivä, joten päätimme olla pysähtymättä enää ennen Haleakala kansallispuistoa. Vaikka reitin nimi on "Road to Hana", vielä Hanan jälkeenkin on nähtävää, mm. tuo kyseinen puisto.


8. Haleakala National Park, Pipiwai trail & Seven sacred pools
Olimme jo etukäteen päättäneet, että lyhyt "Pipiwai trail" niminen reitti Waimoku -vesiputouksille on pakko päästä kävelemään. Kello oli uhkaavan paljon (Hana Highwayta ei suositella ajettavaksi pimeän aikaan..), mutta lähdimme silti tuolle 4 mailin polulle. Ja jälleen kerran, kannatti. Vai mitä sanotte näistä maisemista?

hana16

hana20

hana23

hana32

hana28


Kun palasimme Pipiwailta, alkoi jo hämärtää. Lähdimme kiireesti ajamaan samaa reittiä takaisin, kohti Mauin länsipuolella sijaitsevaa majapaikkaamme. Miksi samaa reittiä? Maui on periaatteessa mahdollista kiertää myös kokonaan ympäri, mutta Kipahulun jälkeen oleva tieosuus on kuulemma huonokuntoinen. Se ei vielä yksin meitä säikäytä (olen sitä mieltä, että monet Suomen mökkitiet vetävät vertoja paskuudessaan kaikille näille maailman "huonoille" teille), mutta vuokra-autofirmat eivät ota mitään vastuuta siitä, jos menee tietyille ns. kielletyille tieosuuksille, ja jotain sattuu. Lasku puhjenneesta renkaasta tai autoon unohtuneista avaimista voi maksaa kuulemma kymppitonnin, jos olet autosi kanssa "kielletyssä" paikassa. Joten ei kiitos.

Takaisin ajettaessa Gypsy guide kertoi enemmän Havaijin historiasta, aiemmista hallitsijoista ja brittien ja amerikkalaisten saapumisesta saarille. Pimeä ehti tulla, mutta siitäkin selvittiin: eihän se kivaa ole ajaa rinteessä olevaa, kapeaa, säkkipimeää serpentiinitietä, mutta en kyllä allekirjoita niitä kaikkia turhia pelottelujakaan. Tie oli melko hyäkuntoinen, ja tiemerkinnät ihan superkirkkaat. Olisipa Suomessakin sellaiset heijastimet teiden reunoissa! Koko Road to Hana reissuun kului meillä 13 tuntia, ja vieläkin jäi paljon näkemättä.


Sunnuntaina oli vuorossa varaamamme snorklausretki Molokini -kraaterille ja Turtle towniin. Näimme paljon erilaisia kaloja, kilpikonnan valitettavati vain vilaukselta.

DSCN0096

DSCN0196

DSCN0103

DSCN0161

DSCN0163

DSCN0140

DSCN0181


Maanantain kiertelimme rannoilla, ja kävimme illalla Mariott -resortin Luaussa. Ihan kiva tilaisuus sinänsä, ruokaa, juomaa ja hula -esityksiä, mutta kyllähän se oli semmoista turisteille suunnattua showta. Ei turisti toki mihinkään aitojen alkuperäisten havaijilaisten perhejuhliin tuosta noin vain pääsisikään, mutta kyllä sitä toivoisi, että tästä kaupallista turistiviihteestä hyötyisi myös se alkuperäisväestö, jonka kulttuurilla rahastetaan. Ovatko tanssijat alkuperäistä havaijilaista syntyperää? Meneekö tuotosta dollariakaan alkuperäiskulttuurin hyväksi?

IMG_0760


IMG_0740



IMG_0743


IMG_0766


Tiistai olikin sitten jo viimeinen kokonainen päivä Mauilla. Kävimme aamulla snorklaamassa Ahihi bay:ssa (Iso suositus tälle!), minkä jälkeen menimme Big beachille lukemaan. Sää oli pilvinen, ja lähdimme pois kun alkoi sataa kaatamalla. Illalla ajelimme vielä Paia -nimiseen kaupunkiin kiertelemään ja syömään burgerit.


Bigbeachx

Bigbeachv

Paia5

Paia4

IMG_0602

Mauin jälkeen hyppäsimme jälleen kerran lentokoneeseen, kohti matkan viimeistä kohdetta: Havaijin saarta.

Tipsit Mauin reissua suunnitteleville:


- Älkää skipatko Road to Hanaa ja pysykö vain saaren länsiosissa. Itäinen Maui on kuin eri saari!

- Kannattaa snorklata. Valmiissa Molokini yms. reissuissa on hyvät puolensa, mutta loppujen lopuksi eniten tykkäsin omatoimisnorklauksesta Ahihi bayssa. Se on suojelualue, joten kalat ovat paljon isompia kuin muualla! Aurinkorasvaa ei saa käyttää, koska se on koralleille myrkyllistä.

- Vuokra-auto kannattaa, jos osaa yhtään ajaa autolla. Ei ole minkään valtakunnan järkeä ajella taksilla, tai maksaa esim. valmiista Road to Hana -reissusta. Toki tämä on vain minun mielipiteeni.

- Jos saat hotellista/resortista/mistä tahansa pienen muovisen Maka'i program -kortin, käytä sitä kun käyt ruokaostoksilla Foodlandissa. Toisin kuin Suomessa, Havaijilla (ja vissiin Yhdysvalloissa yleensäkin) etukorteilla saattaa säästää jopa kymmeniä dollareita per kauppareissu!



sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Hawaii honeymoon osa 1: Honolulu

Hääbudjetistamme itse juhlia suuremman osan haukkasi häämatka, jonka kohteeksi valikoitui täysin epädemokraattisesti Havaiji. En oikein tiedä, mistä havaijifiksaatio minulle alun perin tuli. En tunne ketään joka olisi siellä käynyt, eikä kyseessä ole tänä päivänä mikään trendikohdekaan: havaijiturismin varsinainen kulta-aika oli kai muutama vuosikymmen sitten..? Mielikuvieni Havaiji oli toisaalta menneen ajan glamouria henkivä, ja toisaalta valkoista hiekkaa, viidakkoa ja palmuja tarjoileva romanttinen rantalomakohde.

Lähdimme matkalle heti häitä seuraavana päivänä. Menomatkan kokonaispituudeksi muodostui 37 tuntia, siihen sisältyi yhteensä neljä lentoa ja yöpyminen Los Angelesin lentokentällä. Helsinki-Chicago välille olimme ostaneet Economy comfort -luokan liput, jotta sataayhdeksääkymmentä senttiä lähentelevä puolisoni ei saisi veritulppaa heti ensalkuun. Ja voi kyllä, lentäminen alkoi tympiä toden teolla viimeistään Losin ja Honolulun välillä! Lentokentällä yöpyminen meni yllättävän siedettävästi, mutta kyllä se matkustus alkoi jo näkyä naamasta...

4
Tilaa on!

6


7bLAX1
Ilmeeni kun ollaan vasta reilussa puolimatkassa.

Saavuimme Havaijin pääkaupunkiin Honoluluun puolilta päivin paikallista aikaa, ja aikaero Suomeen oli -13 tuntia (johtuen kesäajasta). Ilmastoidulta lentokentältä ulos astuessa vastaan iski jo Ugandasta tuttu, lähes tukahduttavan lämmin ilmapatsas. Huh! Nappasimme taksin (pisteet Honolulun lentokentän taksisysteemille, jossa oli ihminen oganisoimassa meitä turreja oikeisiin rehellisiin takseihin: varmaan ensimmäistä kertaa meitä ei putsattu heti loman aluksi kynimällä törkeää ylihintaa!) kohti ensimmäisen kolmen yön majapaikkaamme, The Royal Hawaiiania. Kyseessä oli matkan lyhin, ja samalla kallein majoitus. Ja tietysti jälleen minun päättämäni. Siitä lähtien kun joskus kuulin legendaarisen "pinkin palatsin" olemassaolosta, minulla on ollut pakkomielle siellä yöpymisestä.

9f


9a

9p


9s

9r


IMG_1599

Ja olihan se hieno. Meistä kumpikaan ei ollut aiemmin yöpynyt "paremmissa" hotelleissa, joten ainakin meille palvelu ja puitteet upposivat kuin väärä raha. Enemmän viiden tähden hotelleissa yöpyneet nähtävästi valittelevat Tripadvisorissa RH:n vanhanaikaisuutta ja nuhjuisuutta, mutta itse en ainakaan kiinnittänyt moiseen huomiota. Onhan hotelli vanha ja epämoderni, mutta itselleni se oli se pointti. Merinäköalaa ajatellen olin kylläkin varannut meille huoneen hotellin uudemmalta puolelta Mailani Towerista, jossa oli myös oma check in -tiski. Eli en tiedä, ovatko vanhemman puolen tilat sitten merkittävästi huonompia...  Pimeästä ja kylmästä pohjoisesta tulevan maalaisjuntin sanat ja lomakuvat eivät riitä kuvailemaan niitä maisemia ja tunteita, jotka avautuivat Mailani Towerin aulaan saapuessa. Kyseessä oli puoliavoin tila, ja joka avautui suoraan allasalueelle ja rannalle, ja lämmin merituuli puhalsi kevyesti kasvoille. Suurin osa muista turisteista vaikutti olevan japanilaisia. Saavuimme hotellille ajoissa, joten huone ei ollut vielä valmis, mutta saimme avaimet erilliseen "odotushuoneeseen" jossa pääsi suihkuun ja vaihtamaan vaatteet.


IMG_1601
Aurinko häikäisee...


9k

Virkistäytymisen jälkeen suuntasimme rantabaariin syömään, ja tietysti juomaan loman ensimmäiset Mai Tait! Pettymyksiä ei ollut luvassa silloinkaan, kun kolmen maissa saimme huoneemme. Vai mitä sanotte näistä maisemista:

IMG_0450


IMG_0451


Koska takana oli pitkä matkustus, oli työn ja tuskan takana pysyä hereillä. Ari kävi jollain ihmeen voimilla uimassa, hieronnassa ja hakemassa take away (Tai siis "Take out", kuten nähtävästi tuolla päin maailmaa sanotaan) -ruokaa Panda expressistä, sillä välin minä pilkin ja nukahtelin pitkin hotellihuonetta. Syömisen jälkeen (seitsemän aikaan?) nukahdimme heti.
..Ja heräsimme aamulla viideltä. Tämä eläkeläisrytmi jatkuikin sitten käytännössä lähes koko loppumatkan.

Iloisena yllätyksenä maksamaani hintaan sisältyi kattava aamiainen hotellin Surf Lanai -ravintolassa. Huonehintaan kuuluu toki normaalisikin aamupala, mutta se on kevyempi kuin Surf Lanain puolella oleva hinnakkaampi. Jälleen kerran, puitteet olivat aika mukavat: istua aamuauringossa Waikiki beachilla ja katsella aamujoogaajia ja -surffaajia. Havaijilla ei muuten ilmeisesti ole lainkaan lokkeja, vaan rantojen "roskalintuina" toimivat pulut. Aamupalan jälkeen kävimme kävelemässä pitkin rantaviivaa, mutta kovin pitkää lenkkiä ei jaksanut tehdä. Vaikka lämpötila pyöri maltillisen kolmenkympin tienoilla, suorassa auringonpaahteessa se tuntui aika sietämättömältä. Miten ihmiset voivat matkustaa johonkin +40 asteiseen Espanjaan heinäkuussa?! Kävimme myös aamu-uinnilla meressä, ja vesi oli kuin linnunmaitoa! En tiedä tarkkaan, että miten lämmintä, mutta todella lämmintä ja kirkasta. Tämän jälkeen nappasimme taksin Ala moana shopping centeriin. Ei mitään jakoa, että oltaisiin kävelty siinä kuumuudessa.

9x1


9y
Aamupalalla sai valita buffetin lisäksi aina yhden lämpimän aamiaisannoksen, joka tarjoiltiin pöytään. Kahdestaan saimme käytyä kolmessa päivässä koko listan läpi!

IMG_0492


IMG_5533
Sormusfiilistelyä

Kolmantena päivänä oli vuorossa matkan historiallinen osuus, eli Pearl Harbor. Kävimme katsomassa USS Arizona -laivan hylkyä/muistomerkkiä, ja vierailimme Bowfin sukellusveneessä. USS Arizona näytti ihan samalta kuin kuvissa, ja ennen sinne menoa näytettiin lyhyt video, jossa kerrattiin Pearl Harborin hyökkäyksen pääpiirteet. Filmi oli informatiivinen ja yllättävän neutraali, joskin myöhemmistä jenkkien vastahyökkäyksistä Japaniin (esim. semmoisesta pienestä ydinpommijupakasta) vaiettiin.

Sukellusvenevierailu oli kuitenkin kiinnostavampi. Elokuvista ja dokumenteista on saanut jonkinlaisen kuvan niiden purkkien ahtaudesta, mutta kun itse pääsi käymään sisällä ja kulkemaan niiden kaikkien olemattomein ovien läpi, sai vielä astetta klaustrofobisemman kuvan. Miten kukaan on suostunut työskentelemään niissä oloissa? Ovatko ne nykyäänkin yhtä ahtaita? Huh.

IMG_0516
Olimme reissussa Vegasin ampumatapauksen aikoihin, joten kaikkialla oli liput puolitangossa. Tosin liekö USS Arizonan muistomerkillä näin aina?

IMG_0510
USS Arizonan hylky on osittain merenpinnan yläpuolella.

IMG_0521
USS Bowfin

IMG_5579

IMG_1587
Sukellusveneen kapyysi.


IMG_1580
Tyhjää tilaa ei sukellusveneessä ole, jokainen seinä oli täynnä mittareita, vipuja ja nippeleitä.

Pearl Harborin jälkeen kävimme vielä Honolulun eläintarhassa. Minua jo hieman ennakkoon epäilytti sinne meneminen, ja valitettavasti reissu oli melko surullinen. Kenen tahansa sydäntä luulisi särkevän nähdä apaattisena istuvia isoja kädellisiä, mutta näiden lisäksi myös linnuilla oli minusta melko huonot olot, kun miettii millainen reviiri niillä luonnossa on. Ei joku pöllö voi voida hyvin 4-6 kuution tilassa! Ymmärrän eläintarhojen opetuksellisen arvon ja merkityksen todella uhanalaisten lajien säilyttämisessä sekä loukkaantuneiden villieläinten hoitamisessa, mutta eikö niitä voisi yrittää tehdä paremmin? Joojoo, ihmisillä on tylsää jos eläimillä on liikaa piilopaikkoja ja tilaa eikä niitä näe, mutta luulisi tämänkin olevan nykypäivän kamera- ja seurantateknologialla ratkaistavissa?

IMG_0472

IMG_0509

Kolmannen Honolulussa vietetyn yön jälkeen olikin sitten aika vaihtaa saarta. Sanottiin luksuselämälle heipat, ja lennettiin Mauille. Havaijilla saarten väliset matkat on käytännössä pakko kulkea lentäen, vaikka etäisyydet ovat vain 100-200km. Hawaiian airlines lentää kuitenkin saarten välejä usein, ja on aina ilmeisen hyvin ajallaan. Mitä nyt pienille tulivuorisaarille laskeutuminen saattaa vähän hirvittää lentopelkoisia.. :D

Tipsit Honolulun reissua suunnitteleville:


- Kannattaa suunnata Pearl Harboriin heti aamusta. Siellä on joka päivä jaossa X määrä ilmaisia lippuja USS Arizonalle, ja ne saadakseen tulee olla ajoissa. Bowfiniin joutuu ostamaan liput, mutta se on hintansa arvoinen.

- Cheesecake factory on todella suosittu, älä luule voivasi mennä sinne haukkaamaan nopeasti jotain.. Jonotimme sinne yhtenä päivänä tunnin.

- Vieri vieressä nököttävät hotellit dominoivat Waikiki beachia, mutta Havaijilla ne eivät voi kuulemma omistaa rantaa. Meille väitettiin, että käytännössä saamme kävellä sisään minkä tahansa hotellin aulatiloihin, ja kulkea niiden läpi Waikiki beachille.


Jatkuu osassa II.